Lyhytterapiat masennuksen hoidossa: Ratkaisukeskeinen lyhytterapia

Käsittelen 3-osaisena sarjana lyhytterapian muutamia tuloksellisimpia muotoja masennuksen hoidossa. Aiemmissa osissa aiheinani olivat IPT ja HOT-menetelmä. Masennus kuuluu suomalaisten yleisimpiin kansantauteihin ja sillä on valtava merkitys mm. työkyvyttömyyden aiheuttajana. Keskivaikean masennuksen diagnoosin myös saa helposti, eikä sitä kannata säikähtää. Apua voi saada yllättävänkin lyhyellä kuntoutusprosessilla.

Ratkaisukeskeisissä piireissä kulkee tarina ”piiloilosta”. Se liittyi aikaan, jolloin tuntui olevan muotia diagnosoida useimman vaivan taakse ”piilevä depressio”. Kyseessä on esimerkki siitä, kuinka suuri merkitys vaivojemme kielellistämisellä ja nimeämisellä voi olla: Kun pyöritään ”masennuksen” ympärillä, pysyy olokin masentuneena. Kun taas pohditaan sitä iloa, joka ihmisestä on kadonnut, voidaan paremmin keskittyä hyvän olon löytämiseen. Vahvimmaksi päämääräksi nousee toivon herättäminen ja sen yllä pitäminen, oli kyseessä sitten lievempi tai vakavampi masennus.

MASENNUS EI LÄHESKÄÄN AINA OLE SAIRAUTTA

Ratkaisukeskeisessä terapiassa masennusta ei nähdä sairautena, joka olisi terveyden vastakohta – kyseessä on ennemmin liukuva jatkumo olotiloja. Masennuksen voi nähdä esimerkiksi merkkinä siitä, että ihminen on etsimässä muutosta elämäänsä, ja tarvitsee tämän hiljentymisen ajan keskittyäkseen kuuntelemaan paremmin omaa sisintään. Ilon löytäminen vaatii arvojen uudelleen puntarointia ja tulevaisuus sisältää aina useita mahdollisuuksia. Suurten valintojen tekeminen ei ole helppoa, ja terapeutti voi auttaa asiakastaan kirkastamaan suuntaansa ja etenemään kehityksessään pienin askelin. Masennuksesta elämän tienhaarana on kirjoittanut mm. Filosofi, lääketieteen tohtori ja ratkaisukeskeinen psykoterapeutti Antti S. Mattila.

Ratkaisukeskeinen lyhytterapia kehittyi psykiatri Milton H. Ericksonin vaikutuspiirissä 1960-luvun Kaliforniassa ja myöhemmin 70-luvulla Milwaukeen Brief Family Therapy Centerissä, jossa tärkeimmät kehittäjät olivat Insoo Kim Berg ja Steve De Shazer. Suomeen ratkaisukeskeisen menetelmän toivat 80-luvulla Ben Furman ja Tapani Ahola. Menetelmän kantava ajatus oli, että ongelmat sinänsä eivät ole ongelmia vaan ongelma on siinä, miten ihmiset yrittävät ongelmiaan ratkaista. Vääränlaiset ratkaisuyritykset pahentavat esim. masennusta, ja siksi terapeutin tehtävä on saada asiakas ajattelemaan ja toimimaan jollain tavoin toisin.

KUINKA RATKAISUKESKEISESSÄ TERAPIASSA EDETÄÄN?

Ratkaisukeskeinen lyhytterapia ei diagnosoi sairautta ylhäältä käsin, vaan terapeutti on laajasti kiinnostunut asiakkaan monitahoisesta ongelmakentästä. Masennuksen sijaan asiakkaan ongelmia lähdetään yhdessä määrittelemään ja nimeämään uudestaan: Onko kyseessä esim. ”elämän inventaario” tai ”akkujen lataamisen” tarve? Millainen olisi se toivottu tulevaisuus, jossa masennus olisi poistunut? Kun kaikki olisi hyvin, miten asiat silloin olisivat asiakkaan elämässä? Jatkuvasti korostetaan, että kyseessä on ohi menevä tila, mikä pitää yllä toipumisorientaatiota.

Eteneminen perustuu asiakkaan määrittelemään muutostoiveeseen. Terapeutti esittää asiakkaalle kysymyksiä, joihin vastatakseen asiakas joutuu tutkimaan itseään. Ratkaisukeskeistä terapiaa voidaan kutsua myös voimavarakeskeiseksi terapiaksi: siinä uskotaan, että meillä kaikilla on jo olemassa muutokseen tarvittavat voimavarat, ja terapialla niitä voidaan tuoda esiin ja siten vahvistaa. Asiakas on myös oman tilanteensa ehdoton asiantuntija, kun taas terapeutin roolin voi nähdä ennemmin konsulttina, valmentajana ja tukijana – tasavertaisena rinnalla kulkijana. Terapeutti on kuuntelemisen ja kysymisen ammattilainen, ja asiakas voi hyötyä keskustelusta, vaikka työntekijä ei olisi täysin selvillä hänen ongelmastaan. Terapian aikaa ei tarvitse käyttää menneisyyden loputtomaan analyysiin.

KOHTI ILOA

Toivotun tulevaisuuden hahmottamisen jälkeen asiakasta pyydetään etsimään ja huomaamaan pieniäkin ”ilon pilkahduksia” elämässään. Ratkaisukeskeisyydessä ei välttämättä anneta varsinaisia kotitehtäviä, mutta voidaan yhdessä sopia, että asiakas tapaamisten välillä kiinnittää huomiota sellaisiin asioihin, joiden haluaa jatkuvan, eli jotka ovat jo hyvin tai jotka aiheuttavat näitä ilon pilkahduksia. Asiakkaan toipumista on tärkeää kuvata matkana, joka on jo alkanut. Terapiassa seurataan etenemistä tällä matkalla ja opitaan iloitsemaan siitä. Myös takapakit käsitellään ja hyväksytään osana normaalia kehitystä.

Koska asiakas on elämänsä ylin asiantuntija, hän luultavasti tulee kehittäneeksi myös parhaat paranemisen keinonsa itse. Terapeutti ei juurikaan esitä omia ehdotuksiaan, mutta hän voi auttaa asiakasta löytämään erilaisia tukihenkilöitä elämästään. Ratkaisukeskeisyyden merkittävä taustateoria on sosiaalinen konstruktivismi: muiden ihmisten ajatukset meistä sekä vuorovaikutus ovat olennaisia asioita myös masennuksesta toipumisen kannalta.

RATKAISUKESKEISEEN LYHYTTERAPIAAN YHDISTETÄÄN USEIN MUUTAKIN

Ratkaisukeskeisiä lyhytterapeutteja valmistuu hyvin erilaisista taustoista, joten terapeutin muu koulutus, osaaminen ja kiinnostuksen kohteet voivat edellä kerrottujen pääperiaatteiden lisäksi määrittää terapian sisältöä paljonkin. Omassa työssäni Dramaston lyhytterapeuttina yhdistelen toisiinsa ratkaisukeskeistä lyhytterapiaa ja HOT-menetelmää, joista löytyy paljon yhteisiä piirteitä. Lisäksi usein pidetään mukana ihmisen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin valmennusta, jossa hoidetaan kehoa ja mieltä kokonaisuutena ja puhutaan siten myös esim. unen, palautumisen ja ravinnon merkityksestä.

Ratkaisukeskeiset menetelmät ovat sinänsä yksinkertaisia ja helppoja, joten niitä hyödynnetään terapian lisäksi monenlaisissa valmennusyhteyksissä sekä opetuksessa. Itsehoitomateriaaliakin löytyy, mutta masentuneelle itsekseen toipuminen voi olla ylivoimaista. Toisten ihmisten tuki, mielellään sekä ammattilaisten että ystävien ja läheisten tuki, on ehdottoman tärkeää masennuksesta toipuvalle.

KIRJALLISUUTTA mm.
Antti S. Mattila: Ratkaisu: Ajattele toisin. WSOY, 2020
Ben Furman & Jussi Valtonen: Jossakin on ilo. Tietoa ja toivoa masnnuksesta kärsiville ja heidän läheisilleen. LTI, 2005.
Ben Furman & Tapani Ahola: Palauta elämänilosi. LTI, 2016.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *