Tuhat sivua tunnesyömistä

Tuhoisin ratkaisuyritys ongelmalliseen syömiseen on aloittaa laihdutuskuuri. Tätä tekevät tuhannet suomalaiset kuitenkin juuri nyt, uuden vuoden haaveissaan muuttaa elämäänsä. Toinen buumi osuu pidemmälle kevääseen – sinne, missä vaatetusta pitäisi keventää. Ulkonäköön liittyvät paineet tuntuvat edelleen olevan merkittävin motivaatio vaikuttaa kehoonsa tietoisilla valinnoilla. Ihailemme tai halveksimme edelleen ihmisiä sen mukaan, kenen itsekuri näyttää riittäneen hyväksyttävän kehon ylläpitoon ja kenen ei. Ns. epäonnistuja soimaa itseään ja voi entistä huonommin. Tähän yhteiskuntamme sairaaseen ajattelumalliin kohdistetaan nyt onneksi yhä voimallisempia vastaiskuja.

Viime vuonna ilmestyivät esimerkiksi kotimaisten asiantuntijoiden kirjat Tunnesyöminen (Palssa & Kauppinen, Tammi), Tunne syöminen (Heinonen, Minerva Kustannus), Pysäytä tunnesyöminen (Meskanen, Tuuma) ja Tunne nälkä! (Borg, Gummerus). Syömisen yhdistäminen tunteisiin ei ole viime vuoden keksintöä, mutta kustantamot tuntuivat heräävän ansaintamahdollisuuksiin samaan aikaan – ja hyvä niin. Tärkeintä on saada uudenlainen ajattelutapa leviämään: Älä laihduta. Älä ota itseäsi niskasta kiinni, vaan ota kädestä. Ole itsellesi armollisempi. Tunnista ongelmallisen syömisen takana olevat todelliset syyt ja hoida niitä. Ratkaisu ei ole kinkunsulatusjumppa.

MISTÄ KIRJASTA SAISIN APUA?

Kansikuvaan valitsemani Anette Palssan (ravitsemusterapeutti) ja Maare Kauppisen (ravitsemusterapeutti, kognitiivinen lyhytterapeutti) teos Tunnesyöminen – löydä terve suhde itseesi ja ruokaan on ehdoton suosikkini. Huikeaan asiantuntijuuteen ja pitkään asiakaskokemukseen perustuva kirja on tiedoiltaan kattava, ja ennen kaikkea sen harjoitukset on suunniteltu niin yksityiskohtaisiksi, että tunnollinen itseopiskelija kokee varmasti ratkaisevia oivalluksia. Jonna Heinosen (ravitsemusterapeutti) kirja on myös ok, joskin sisällöltään heppoisempi – suosittelen kevyempää luettavaa kaipaaville.

Kirjaston varauksien perusteella kiinnostavin kirja on ihmisten mielestä Meskasen Pysäytä tunnesyöminen. Sitä markkinoidaan ensimmäisenä psykologin suomeksi kirjoittamana kirjana tunnesyömisestä, mikä ei kylläkään pidä paikkaansa. Kognitiivisen käyttäytymisterapian soveltamisen painonhallintaan teki maailmanlaajuisesti tunnetuksi vuonna 2007 Judith Beck (Beckin menetelmä, Viisas Elämä 2013), jota Meskanenkin sujuvasti mainitsematta siteeraa. Samaan menetelmään perustuva Raimo Lappalaisen ja Päivi Lappalaisen Painon ja mielen psykologiaa (SKT:n julkaisusarja, 2010) on kirjoitettu yliopiston psykologian laitoksella ohjaajan oppaaksi, mutta se on silti käytännönläheisempi kuin Meskasen teos, jossa tunteiden olemusta kyllä selvitetään perin pohjin, mutta itsehoito-ohjeet jäävät enimmäkseen ympäripyöreiksi. Lue Meskasen teos, jos kaipaat kattavaa psykologian oppikirjaa eikä sinua häiritse plagioinnin sivumaku.

Samalle tarjottimelle Meskasen kanssa asetin vastapainoksi life coach Anne Karilahden teoksen Vapaaksi kiloista – laihdu mielelläsi (Readme.fi, 2015). Valmentamon toimitusjohtaja Karilahti keskittyy coachingin periaatteilla esittelemään ohjelman, jolla kirkastetaan omia tavoitteita ja johdetaan omaa mieltä niiden saavuttamiseksi. Vaaleanpunainen kaunokirjoitus korostaa tinkimättömän positiivista psykologiaa, unelmiin uskomista ja voimaantumista. Psykologi tai kyynikko voi nähdä tämän pinnallisena höttönä, mutta sisällössä ei sinänsä ole mitään väärää. Onnistumisia tapahtuu todistettavasti myös tällä asenteella – romantikoille.

TUNNESYÖMINEN JA MIESNÄKÖKULMA

Sukupuolella ei välttämättä ole mitään tekemistä tunteiden kanssa, mutta jostain syystä miesten kirjoittamien kirjojen kansiin on valittu mustaa ja vahvoja kontrastivärejä: Tunne nälkä, huutomerkin kera! Patrik Borg aloitti painonhallinnan ja elintapamuutosten tutkijana jo vuonna 1997, on työskennellyt mm. Syömishäiriökeskuksessa ja pitää suosittua Pöperöproffa-blogia. Borgin uusin teos Tunne Nälkä! on mutkaton ja selkeä ohjekirja paitsi tunteisiin, niin myös ravintoon. Syömiskäyttäytymistä on hankala muuttaa, jos itse ruuasta ei puhuta mitään – tässä ravinto on edelleen pääosassa. Ei niin, että sinun pitäisi noudattaa tiettyä ruokavaliota, vaan esimerkiksi sen korostamisena, että säännöllinen ateriarytmi on painonhallinnan perusta. Ehdottomasti suositeltava teos!

Teemu Ollikaisen jo usean vuoden takainen teos Syö mitä mielesi tekee (WSOY, 2012) on ehkä nimeltään myyvin, ja Ollikainen on edelleen suosittu luennoitsija. Kirjoittajan henkilökohtainen painonhallinnan ongelma tuntuu myös kiinnostavammalta lähtökohdalta opastukseen kuin esim. personal trainereiden ohjeet siitä, millaisella kyykkäämisellä takapuolestaan saa hyväksyttävän muotoisen. Ollikainen on psykoterapeutti ja työkokemusta riittää, joten kirjassa on runsaasti asiakaskertomuksia. Sisältö ei ehkä täysin johda otsikon lupaukseen, mutta sekä viihdyttävää että oivalluttavaa luettavaa on tämäkin.

VANHENEEKO PAINONHALLINTATIETO?

Viimeisellä tarjottimellani on satunnaisesti pari teosta, joiden julkaisusta on useampia vuosia, ja jotka sen vuoksi saa esim. kirjastosta vaivatta lainaan. Ruotsalainen ajattelu ei suomalaisesta poikkea – onpahan vain ollut taas hieman edellä meidän aikaamme. Aivotutkija Martin Ingvarin ja tiedetoimittaja Gunilla Eldhin teos Älykäs painonhallinta (Avain, 2011) on kiinnostavaa luettavaa, jos pohdit esim. geenien vaikutusta painoosi. Kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan nojaava Lisbeth Stahren teos Laihduttamisen loppu (Edita, 2007) puolestaan esittelee selkeästi etenevän ohjelman uusien käyttäytymismallien omaksumiseen – tässä on vielä ruokareseptejäkin mukana, mutta ne eivät ole kirjan pääasiallinen anti. Käyttökelpoisia kirjoja molemmat.

Mikä sitten on vanhentunutta ajattelua tai millainen vallankumous nyt on meneillään? Riippuu siitä, mitä me haluamme kannattaa. Uusi kirjallisuus rakentaa tervettä pohjaa: Painonhallinnan kokeminen ongelmallisena on tunnekysymys ja sen helpottaminen vaatii ajattelutapojen ja haitallisten käyttäytymismallien muuttamista. Kaikki, missä mainitaan nopeasti näkyviä tuloksia kehon ulkomuodossa ja vaa´alla, on tuhoisaa. Laihdutuskuuri rikkoo ihmisen psyykettä ja itsekurilla laihdutetut kilot tulevat nopeasti takaisin, usein moninkertaisina. Silti lääkärit voivat edelleen ohjeistaa: pudota 10 kg ennen kuin tulet tänne uudestaan. Keinoja ei tarjota.

Toivoisin, että mahdollisimman pian ymmärrettäisiin vanhentuneeksi se tieto ja asenne, jolla monet kuntokeskukset tai lifestyle-tv-sarjat edelleen myyvät: Liikunnan määrän lisääminen ei ole ensimmäinen asia, jota painonhallinnassa pitäisi miettiä. Lihaskunnosta on hyötyä, mutta sitä varten et tarvitse kuntosaliohjelmaa. Ajatus vastenmielisestä, liian raskaasta liikunnasta on suurimpia syitä siihen, miksi painonhallinta ahdistaa – vaikka sitä ei todellisuudessa tarvita missään vaiheessa. Liikunnan on tultava elämään ilon ja nautinnon kautta – näiden esteiden purkamisesta on syytä aloittaa ja silloin apuna on vaikkapa jokin tunnesyömisen kirjoista.

PAINONHALLINTARYHMÄ TAI ASIANTUNTIJAN APU?

Photo by Val Vesa on Unsplash

En taida tuntea yhtään ihmistä, joka olisi saanut todellista apua syömishäiriöön tai painonhallintaongelmaan pelkästään yksin kirjoja lukemalla. Henkilökohtaisesti minua auttoi aikanaan rakastuminen kasvissyöjä-kokkiin: Koin huikean oivalluksen siitä, kuinka paljon terve ihminen syö ja kuinka hyvää ruoka voi olla. Jatkuvan kituuttamisen ja syyllisen ahmimisen vuorottelu vaihtui olotilaan, jossa näitä asioita ei tarvinnut enää ajatella. Kun samalla tuli hyväksytyksi sellaisena kuin on, katosivat ylimääräiset kilot täysin itsestään. Siis ne kilot, joista itse kärsin – ja myös ne vääristyneet tavoitteet, joita ulkopuoleltani olin omaksunut.

Terveyden ja tyytyväisyyden omaan kehoosi määrittelet sinä itse. Jos tunnet itsesi energiseksi ja terveeksi ja voit hymyillä peilikuvallesi, olet oikean kokoinen. Jos syömisen ajattelu ei vaivaa sinua, asia on kunnossa. Normaalipainoiseksi luokiteltu voi olla sekä henkisesti että fyysiseltä terveydeltään huomattavasti huonommassa kunnossa kuin yli-tai alipainoinen. Vaaka ja mittanauha joutavat kierrätykseen. Kuulostele, mitä sinulle kuuluu.

Painonhallintaan tukea kaipaavalla on edelleen vaikeaa: mitä itse asiassa olet hakemassa? Painonhallintaryhmiin liittyy perinteen mukaan joko jumppaa, josta et ole kiinnostunut, tai ravintotietoutta, jota et todellakaan tarvitse enempää. Pahimmillaan kyse on erikoistuneen metodin bisneksestä, jossa kaupataan ateriakorvikkeita tai pistelaskusysteemejä ja tilastoidaan tuloksia grammoissa. Jos et löydä ryhmää, jonka arvot tuntuvat omilta ja sellaisilta, että niiden kanssa voisi elää loppuelämänsä, on parempi etsiä henkilökohtaisempaa tukea.

Omassa valmennustyössäni autan ihmisiä uskomaan itseohjautuvuuteen. Autan tavoitteiden asettamisessa, tiedon meressä ja asiantuntijoiden viidakossa. Kokonaisvaltaisen kuuntelun ja kartoituksen tavoite on päästä alkuun siinä muutoksessa, mikä kenellekin olisi olennaisinta. Asiantuntijoita suosittelen tähän tapaan:

  • Kärsitkö fyysisistä sairauksista tai kivuista? -> Lääkäri tai fysioterapeutti
  • Aiheuttaako syöminen fyysisiä ongelmia (vatsakipu, allergiat)? -> Lääkäri tai ravintoterapeutti
  • Kärsitkö pitkäaikaisesta, vakavasta ahdistuksesta tai masennuksesta, jonka tunnistat liittyvän muuhunkin kuin syömiseen? -> Psykoterapeutti

Ja millaisilla teoilla painonhallinnan tunne lähtee yleensä vahvistumaan – näillä on yleisimmin päästy hyvään alkuun:

  • Syö tasapainoinen, riittävän suuri ateria 3-4 tunnin välein. Ei muuta.
  • Istu rauhassa alas aina kun pistät suuhusi jotain. Älä siis esim. makaa sohvalla.
  • Pyri tekemään joka päivä jotain ihan vaan sen takia, että pidät siitä.

Hanki tukihenkilö – ystävä tai ammattilainen. Ei kurittajaa tai edes tsemppaajaa, vaan ihminen, jonka kanssa voit puhua myös tunteista.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *